KOULUTUKSEN VIIMEISET HETKET
Oli ihan mahtavaa nähdä kaikkia!! Ilmassa oli pientä jännitystä ja haikeutta. Oli lopputöiden esitysten aika ja koulutuksen viimeinen viikonloppu – loppuhuipennus.
Jännityksen rakennus oli alkanut facebookissa hiljalleen jo viikon aikana ja itse pääsin mukaan vasta perjantai-illan myöhäisinä tunteina, kun menin facebookiin meidän omaan ryhmään… Joten tuntui loistavalta idealta aloittaa aamu puhumalla jännityksestä :).
Helenan ajatus oli, että jännittäjä teema sopisi loistavasti sekä tähän viimeiseen lähijaksoon että valmistuvien ohjaajien työkalupakkiin.
Jännityksen rakennus oli alkanut facebookissa hiljalleen jo viikon aikana ja itse pääsin mukaan vasta perjantai-illan myöhäisinä tunteina, kun menin facebookiin meidän omaan ryhmään… Joten tuntui loistavalta idealta aloittaa aamu puhumalla jännityksestä :).
Helenan ajatus oli, että jännittäjä teema sopisi loistavasti sekä tähän viimeiseen lähijaksoon että valmistuvien ohjaajien työkalupakkiin.
Jännittäjäryhmä vetäjänä Anne Syvälahti
Aamu alkoi taas ihanasti Annella. Anne on vetänyt jännittäjätukiryhmiä Turun suunnalla jo useita vuosia - ei terapia - vaan hyvinvointiryhmiä. Jännittämisen kanssa elämään oppiminen on myös tavoitteellista toimintaa esimerkiksi - ”pieni tavoite per viikko tehtävä” - harjoitella vuorovaikutustilanteita sanomalla ihan vieraalle ihmiselle
Jännittäminen on hyvin yleistä ja usein kuuluu asiaan ennen suoritusta kuten esiintymistä, koetta yms. Joskus jännitys on häiritsevää ja heikentää yksilön toimintakykyä ja siitä selviämiseen Annella oli useita kivoja vinkkejä. Niistä kerron erillisessä blogissa myöhemmin.
- ”Anteeksi, haluan jäädä tässä pois” vierustoverille bussissa
- ”Kiitos” hyvästä palvelusta
Jännittäminen on hyvin yleistä ja usein kuuluu asiaan ennen suoritusta kuten esiintymistä, koetta yms. Joskus jännitys on häiritsevää ja heikentää yksilön toimintakykyä ja siitä selviämiseen Annella oli useita kivoja vinkkejä. Niistä kerron erillisessä blogissa myöhemmin.
Opinnäytetyöt
Jännitys alkoi vähitellen tiivistyä, kun opinnäytetöiden lyhyet esittelyt alkoivat.…
Sisäinen kriitikko näytti nousevan vähitellen esiin… ”Oi, mun työ ei oo sit yhtään noin hieno”… ”Mulla menee ensi yö työn viimeistelyssä”…
Totta, aivan loistavia esityksiähän meillä oli: tunteita nostattavia tarinoita, kuvia, videoita, hienoja oivalluksia, loistavia kiteytyksiä ja koskettavia, aitoja kokemuksia jaettavana.
Eli eipä ollut ihme, että en ole pitkään aikaan kokenut vastaavaa. Syke oli varmasti maksimi tasolla useampaan kertaan päivän aikana ja muutama kyynelkin siinä vierähti... Sitä tuli elettyä mukana esityksissä 110 % ja jokaisen esityksen jälkeen olin vaikuttunut esiintyjän upeasta omanlaisesta otteesta ja sävystä tavoitteellisen sosiaalipedagogisen koiratoiminnan kehyksessä. Oli esitystekniikka sitten uskomatonta tyyneyttä - tilanne huomioiden :) - tai suurta tunteiden paloa. Oma esityskin tuli siinä hoidettua – onneksi Minni oli paikalla :)
Seuraavana päivänä jatkettiin…
Edellisenä päivänä olimme purkaneet suurimmat ”paineet” niin sunnuntaina esitykset olivat jo rennompia. Yksi meistä halusi ”jatkaa” edellisen päivän esitystä, koska se ei ollut ihan hänen näköisensä ja sen me kaikki allekirjoitimme, kun näimme, koimme ja myötäelimme uuden esityksen. Näiden opinnäytteiden rikkaus oli juuri siinä, että ne olivat esittäjänsä näköisiä, kuuloisia ja makuisia. Toinen painotti tieteellistä pohdintaa teorioiden kautta kun taas toinen vahvaa tarinaa kolmas visuaalisuutta ja kiteytyksiä omista opeista neljäs jotain siltä väliltä. Ainutlaatuisia näytteitä olivat kaikki oman oppimisprosessin tuloksesta ja tulkinnasta! Paljon tehtyä työtä toiminnan aloituksen suuntaan: työkansioita, portfolioita sekä hissipuheita..
Sisäinen kriitikko näytti nousevan vähitellen esiin… ”Oi, mun työ ei oo sit yhtään noin hieno”… ”Mulla menee ensi yö työn viimeistelyssä”…
Totta, aivan loistavia esityksiähän meillä oli: tunteita nostattavia tarinoita, kuvia, videoita, hienoja oivalluksia, loistavia kiteytyksiä ja koskettavia, aitoja kokemuksia jaettavana.
Eli eipä ollut ihme, että en ole pitkään aikaan kokenut vastaavaa. Syke oli varmasti maksimi tasolla useampaan kertaan päivän aikana ja muutama kyynelkin siinä vierähti... Sitä tuli elettyä mukana esityksissä 110 % ja jokaisen esityksen jälkeen olin vaikuttunut esiintyjän upeasta omanlaisesta otteesta ja sävystä tavoitteellisen sosiaalipedagogisen koiratoiminnan kehyksessä. Oli esitystekniikka sitten uskomatonta tyyneyttä - tilanne huomioiden :) - tai suurta tunteiden paloa. Oma esityskin tuli siinä hoidettua – onneksi Minni oli paikalla :)
Seuraavana päivänä jatkettiin…
Edellisenä päivänä olimme purkaneet suurimmat ”paineet” niin sunnuntaina esitykset olivat jo rennompia. Yksi meistä halusi ”jatkaa” edellisen päivän esitystä, koska se ei ollut ihan hänen näköisensä ja sen me kaikki allekirjoitimme, kun näimme, koimme ja myötäelimme uuden esityksen. Näiden opinnäytteiden rikkaus oli juuri siinä, että ne olivat esittäjänsä näköisiä, kuuloisia ja makuisia. Toinen painotti tieteellistä pohdintaa teorioiden kautta kun taas toinen vahvaa tarinaa kolmas visuaalisuutta ja kiteytyksiä omista opeista neljäs jotain siltä väliltä. Ainutlaatuisia näytteitä olivat kaikki oman oppimisprosessin tuloksesta ja tulkinnasta! Paljon tehtyä työtä toiminnan aloituksen suuntaan: työkansioita, portfolioita sekä hissipuheita..