HYVINVOINTIA KOIRASTA
Minni tuli kotiin!
Koiramainen elämämme alkoi syyskuussa 2010, kun pitkään odotettu Minni tuli kotiin. Harkittu käännekohta elämään; piti tulla säännöllisyyttä, ei niin pitkiä työpäiviä, ulkoilua ja positiivista energiaa. Sitä positiivista energiaa tuli roppakaupalla, kun tutustuin omaan elämänpiiriin uudella tavalla ja näkökulmalla koiran kanssa. Tutkittiin kevään tuloa uudella tarkkuudella, innokkuudella; lumen muuttumista pieniksi puroiksi, mullan muuttumista ruohoksi, löydettiin pikku metsiä, joissa lasten tekemiä majoja, kevään ensimmäiset kukat, meren rannassa lintujen seuraaminen...niitä uusia vau hetkiä tuli ja tulee päivittäin. Lämmintä yhteisöllisyyttä Ehkä suurin yllätys oli miten paljon sain uusia naapuriystäviä, joiden kanssa tulee vaihdettua kuulumisia ja parannettua maailmaa säännöllisesti pihamaalla. Samalla tuli havaittua, että joku naapuri tarvitsee apua kauppakassien tai rollaattorin kannossa. Minnin luottohoitopaikkakin, yllättävä naapuriapu, löytyi yläkerrasta. Ystävien ja sukulaisten apu myös heti alussa pennun kanssa oli tärkeää ja rinki toimi iloisesti. Lämmintä yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Lempinimiäkin Minnille on ropissut suurin osa naapureilta ”Rakkauden lähettiläs”, ”Nöpönenä”, ”Terapiakoira”, ”Minni minskuliini”, ”Päivän piristäjä”... Lähes päivittäin kuulen miten tärkeä päivän ilahduttaja Minni on ja emäntäkin saa voimahalauksia, joilla pötkitään hymy huulilla tuuleen ja tuiskuun. Rakkauttakin Minni toi tullessaan... Niin Minni sai "siskot" saksanseisojat Judit 13 vuotta (jo enkeleiden parissa) ja ja Myrna ½ vuotta Minniä nuorempi - silkkiturkkinen laulava lintukoira, joka luulee olevansa sylikoira. |