MINUN polkuni
Uutta polkua etsimässä Jäätyäni pois ”entisestä” kirjasin itselleni ylös kuvan ihannetyöpaikasta ja aloin aktiivisen rauhallisesti miettimään uusia polkuja. Tapasin ystäviä, tuttuja, kollegoja, asiakkaita, joita en ollut ehtinyt kiireissäni tavata. Näistä kohtaamisista kehkeytyi useita merkityksellisiä, voimaannuttavia kokemuksia, jotka kantoivat pitkään ja antoivat perspektiiviä omalle pohdinnalle. Hain myös tietoa netistä, sosiaalisesta mediasta ja kävin kursseillakin, joissa ehkä paras anti oli erilaisten ihmisten kohtaaminen erilaisilla taustoilla. Aloin bongata erityisesti niitä ihmisiä, jotka olivat tehneet uusia uravalintoja ja yllättäviäkin ratkaisuja. Sattuman kautta vai liekö jokinlaista johdatusta, olen itse taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen, tapasin Woody Allenin merkeissä lyhykäisesti ystävän ystävän Helena Prepulan. Facebookin kautta jälkeenpäin kyselin voisinko kuulla hänen valinnoistaan ja tämän hetken työstään enemmän. Marraskuussa ajelin Lohjan Kulttuuripajalle tapaamaan Helenaa ja menimme hakemaan lounasta läheisestä Cafe Laurista - koirat Lilli&Hippu mukana. Kahvilan ovella olikin yllättäen vastassa tuttu mies ”entisestä työelämästä” Jukka Turunen, toinen Cafe Laurin omistajista, toivottamassa myös koirat tervetulleiksi. Iloinen yllättävä kohtaaminen ja samalla tuli käytyä lyhyesti läpi Jukan uuden uran polku. Jäimmekin sitten syömään koiraystävälliseen Cafe Lauriin ja tiimi Hippu&Lilli keräsivät positiivista huomiota ja rapsutuksia. Helena kertoi rauhalliseen tyyliinsä uudesta polustaan kanssakulkijana tukemassa nuoria mielenterveyskuntoutujia takaisin yhteiskuntaan koiratyöparina Hippu&Lilli. Ajaessani takaisin Helsinkiin päässä pyöri monia kysymyksiä, joita en ehtinyt tai tajunnut Helenalta kysyä Lohjan Kulttuuripajasta ja Helenan omasta yrityksestä Hoivakoirasta. Uravalmennus ja työhöntutustuminen Lohjan Kulttuuripajalla Uravalmennuksen yhteydessä joulukuussa pääsin Lohjan Kulttuuripajalle viikoksi työhöntutustumiseen. Koirat Hippu&Lilli olivat maanantaina iloisesti vastaanottamassa luomassa luottamuksellista, avointa ja kaikki hyväksyvää ilmapiiriä. Tämä vain vahvistui kun pääsin mukaan erilaisiin vertaisohjaajien ohjaamiin ryhmiin, joissa lähtökohtaisesti ei tarvitse osata mitään vaan voi yhdessä löytää itsestään uusia vahvuuksia yhteisen kiinnostuksen kohteen kautta. Koirien roolin tärkeys nousi esille viikon aikana. Sosiaalisten kontaktien luominen oli joskus helpompaa aloittaa juttelemalla koiralle tai vain rapsuttamalla koiraa ja olla kuitenkin osana ryhmää. Viikon loppuvaiheilla olin jo täysin vakuuttunut, että tämä on 110 % minun arvojeni mukaista toimintaa. Sosiologian opiskelu Avoimessa Yliopistossa Edellinen Vau elämys ”tää on niin mua” oli kun istuin syyskuussa 2013 ensimmäisellä sosiologian luennolla Helsingin yliopistolla, vanhalla puolella, pitkien puupulpettien äärellä kuuntelemassa sosiologista näkökulmaa tähän maailmankaikkeuteen. Esimerkiksi Comten tulkinta: ”Sosiologian tulee käyttää tieteellisiä menetelmiä hyvinvoinnin lisäämiseksi ja ihmisen käyttäytymisen ymmärtämiseksi” näin maailma olisi ”Parempi paikka elää ja suurempi yhteinen hyvä tulevaisuudessa”. Kolahti todella - hymy huulilla kylläkin. Työkokeilu/työharjoittelu Lohjan Kulttuuripajalla Ilokseni sain Lohjan Kulttuuripajalta positiivista palautetta työntekijöiltä, vertaisohjaajilta ja kävijöiltä niin pääsin työharjoitteluun pajalle keväällä 2014. Samalla pääsin tutustumaan voimaannuttavaan GFP malliin (Guided Functional Peer Support -model) ja toimintaympäristöön laajemminkin. Sain olla mukana uusien vertaisohjaajien koulutuksessa, joka oli aivan loistava koulutus. Siellä harjoiteltiin muun muassa itsetuntemusta ja erilaisia ryhmätilanteita. Niitä taitoja, joita tarvitsemme myös jokapäiväisissä tilanteissa kotona, koulussa ja työpaikalla. Olin myös muutaman päivän Lohjan Klubitalolla, joka oli todella tärkeä paikka kävijöilleen (keski-ikä huomattavasti vanhempi kuin pajalla). Siellä oli oma merkityksellinen, kaikki hyväksyvä ilmapiirinsä. Harjoitteluni Lohjan Kulttuuripajalla vain vahvisti alun tunnettani, miten saisimme edes ripauksen tästä ilmapiiristä siirrettyä työelämään? Vahvuuksiin keskittyvästä toimintamallista, niin ihmiset voisivat työssä paremmin ja jaksaisivat vireinä pidempään. :) Uskon vahvasti, että se näkyisi myös tuloksissa viivan alla. Lisää Lohjan Kulttuuripajan tunnelmasta voi käydä katsomassa YouTubessa. Vertaisohjaaja Laurin ja minun tekemä minileffa Lohjan Kulttuuripajan bändin POTS LOJO:n levynteosta. Varhainen tuki tarpeen Harjoitteluni aikana minulle valkeni miten paljon nuoria ja nuoria aikuisia mielenterveyspotilaita on ja trendi on kasvava. Tuli selväksi, että varhainen tuki olisi tarpeen, vaikka se ei luonnollisesti poista myös nuorten ja aikuisten tuen ja hoidon tarvetta, mutta jos se vähentää edes jonkin verran sairastuvia tulevaisuudessa niin se on tärkeää yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. Oli hienoa kuulla, että Helenalla oli jo positiivista kokemusta asiasta ja suunnitelmia paremmasta tulevaisuudesta yhteistyössä Sosped keskus Oy:n kanssa. :) Uudella polulla Näin minä olen uudella mielenkiintoisella polulla, jota lähden pienin askelin edistämään. Yksi askel on Sosped Koira ryhmäohjaajakoulutukseen osallistuminen 2014/2015 ja siitä kerron enemmän blogissa.Toinen askel on Sosiaalipsykologian opinnot avoimessa yliopistossa Helsingin yliopistolla. Saapi nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan... |