Todistusten ja ruusujen jako
TÄYTEKakku Sosped Koira logolla
Janita aloitti kakun hienosti perinteisillä rituaaleilla, jotka tässä tilanteessa herättivät pientä hilpeyttä. Aina on hyvä harjoitella :)
Todistusten ja ruusujen jakoTodistukset ja ruusut jakoivat Sosped Säätiön toiminnanjohtaja Lassi Rajamäki ja Sosped Koira ryhmäohjaaja koulutuksen vetäjä Helena (Helena Prepula). TÄYTEKakku Sosped Koira logollaTäytekakku ihan Sosped Koira logolla maistui. Logon suunnitteli Virpi Marttila meidän kurssilainen, jonka ihana luovuus aina yllättää. Janita aloitti kakun hienosti perinteisillä rituaaleilla, jotka tässä tilanteessa herättivät pientä hilpeyttä. Aina on hyvä harjoitella :) JEE!! Me valmistuimme!!Ryhmäkuvaan tuli mukaan myös Simo söpöliini edessä ja sai aikaiseksi pientä pentumaista liikehdintää eturivissä :)
0 Comments
KOULUTUKSEN VIIMEISET HETKETOli ihan mahtavaa nähdä kaikkia!! Ilmassa oli pientä jännitystä ja haikeutta. Oli lopputöiden esitysten aika ja koulutuksen viimeinen viikonloppu – loppuhuipennus. Jännityksen rakennus oli alkanut facebookissa hiljalleen jo viikon aikana ja itse pääsin mukaan vasta perjantai-illan myöhäisinä tunteina, kun menin facebookiin meidän omaan ryhmään… Joten tuntui loistavalta idealta aloittaa aamu puhumalla jännityksestä :). Helenan ajatus oli, että jännittäjä teema sopisi loistavasti sekä tähän viimeiseen lähijaksoon että valmistuvien ohjaajien työkalupakkiin. Jännittäjäryhmä vetäjänä Anne SyvälahtiAamu alkoi taas ihanasti Annella. Anne on vetänyt jännittäjätukiryhmiä Turun suunnalla jo useita vuosia - ei terapia - vaan hyvinvointiryhmiä. Jännittämisen kanssa elämään oppiminen on myös tavoitteellista toimintaa esimerkiksi - ”pieni tavoite per viikko tehtävä” - harjoitella vuorovaikutustilanteita sanomalla ihan vieraalle ihmiselle
Jännittäminen on hyvin yleistä ja usein kuuluu asiaan ennen suoritusta kuten esiintymistä, koetta yms. Joskus jännitys on häiritsevää ja heikentää yksilön toimintakykyä ja siitä selviämiseen Annella oli useita kivoja vinkkejä. Niistä kerron erillisessä blogissa myöhemmin. OpinnäytetyötJännitys alkoi vähitellen tiivistyä, kun opinnäytetöiden lyhyet esittelyt alkoivat.…
Sisäinen kriitikko näytti nousevan vähitellen esiin… ”Oi, mun työ ei oo sit yhtään noin hieno”… ”Mulla menee ensi yö työn viimeistelyssä”… Totta, aivan loistavia esityksiähän meillä oli: tunteita nostattavia tarinoita, kuvia, videoita, hienoja oivalluksia, loistavia kiteytyksiä ja koskettavia, aitoja kokemuksia jaettavana. Eli eipä ollut ihme, että en ole pitkään aikaan kokenut vastaavaa. Syke oli varmasti maksimi tasolla useampaan kertaan päivän aikana ja muutama kyynelkin siinä vierähti... Sitä tuli elettyä mukana esityksissä 110 % ja jokaisen esityksen jälkeen olin vaikuttunut esiintyjän upeasta omanlaisesta otteesta ja sävystä tavoitteellisen sosiaalipedagogisen koiratoiminnan kehyksessä. Oli esitystekniikka sitten uskomatonta tyyneyttä - tilanne huomioiden :) - tai suurta tunteiden paloa. Oma esityskin tuli siinä hoidettua – onneksi Minni oli paikalla :) Seuraavana päivänä jatkettiin… Edellisenä päivänä olimme purkaneet suurimmat ”paineet” niin sunnuntaina esitykset olivat jo rennompia. Yksi meistä halusi ”jatkaa” edellisen päivän esitystä, koska se ei ollut ihan hänen näköisensä ja sen me kaikki allekirjoitimme, kun näimme, koimme ja myötäelimme uuden esityksen. Näiden opinnäytteiden rikkaus oli juuri siinä, että ne olivat esittäjänsä näköisiä, kuuloisia ja makuisia. Toinen painotti tieteellistä pohdintaa teorioiden kautta kun taas toinen vahvaa tarinaa kolmas visuaalisuutta ja kiteytyksiä omista opeista neljäs jotain siltä väliltä. Ainutlaatuisia näytteitä olivat kaikki oman oppimisprosessin tuloksesta ja tulkinnasta! Paljon tehtyä työtä toiminnan aloituksen suuntaan: työkansioita, portfolioita sekä hissipuheita.. oikean olotilan luoja MiNNI :)Lauantaipäivän oikean oppimisille otollisen ilmapiirin ja olotilan luojana oli paikalla oma koirani pieni pippurinen norwichinterrieri Minni minskuliini, joka hoiti aamun vastaanottajan roolin suurella sydämellä. Ja muutenkin päivä meni loistavasti, kun oli niin monta ihanaa syliä ja rapsuttajaa :).Toisaalta päivä oli melko pitkä aktiiviselle päivystäjälle, joten jätin Minnin kotiin lepäämään sunnuntaina JUHLAPÄIVÄN OLOTILAN JA ILMAPIIRIN LUOJATOnneksi juhlapäivän oikean ilmapiirin ja olotilan luojia oli paikalla enemmänkin. Oli ihana nähdä näitä tyyppejä taas ja vieraileva tähtikin oli paikalla - Huisin kaveri Tikka. Vanhat ”konkarit” hoitivat hommansa mallikkaasti omalla persoonallisella tyylillään raamikas Rauno, ihana Iines, pirsakka Liinu, rauhallinen Jocke, Vallu valpas ja seurallinen Huisi. Koiramaista rikastuttavaa moninäköalaisuutta Koirien voima yhteisöllisen ja oppimiselle otollisen ilmapiirin ja olotilan luojina on tämän koulutuksen aikana konkreettisesti koettu ja käytännön harjoitteluissa laajemminkin havainnoitu - yhdessä yhteistyötahojen kanssa.
Yksi koulutuksen voimavaroista on alusta alkaen mielestäni ollut erilaiset persoonallisuudet sekä ihmiset että koirat. Sunnuntaina se konkretisoitui kuin paikalla oli monta koiraa kooltaan, ulkonäöltään ja luonteeltaan erilaisia tyyppejä, jotka ohjaajansa kanssa muodostavat sosiaalipedagogisen koirakko tiimiin – rikastuttavaa moniosaamista ja moninäköalaisuutta, jonka taustalla on yhteinen luottamus, harjoittelua ja paljon rakkautta. Huippu porukkaa! :) kuten olin jo 20.9. ensimmäisellä Sosped Koira Lähijaksolla itselleni kirjannut. uusi vapaaehtoistoiminnan muoto ERÄKUMMITHelena kertoi uudesta vapaaehtoistoiminnasta, jonka tavoitteena on opastaa lapsia ja nuoria eränkäyntiin liittyvissä asioissa - valtakunnallisesti. Pääkohderyhmänä ovat erityisesti kaupunkimiljöössä asuvat lapset ja nuoret. Helena painotti, että toiminta on erityisen kiinnostavaa koulutoimintaa suunnitteleville koirakoille yhteistyökumppanimielessä ja myös muita vinkkejä ryhmänohjaukseen on toiminnasta ammennettavissa. Lisää tietoa Eräkummitoiminnasta löytyy täältä LUONNOSSA LIIKKUMINEN AINA RIKASTUTTAVA KOKEMUSAivan loistavaa toimintaa ja ihan omankohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että kalastaja-metsästäjä miehen kanssa luonnossa liikkuminen on huikean rikastuttava kokemus – aina oppii jotain uutta ja metsässä liikkuminen saa uusia merkityksiä. Tarkkaillemme jälkiä ja jätöksiä maastossa niin tiedämme mitä eläimiä alueella asustelee tai on juuri liikkunut lähistöllä. Istumme välillä pitkään hiljaa ja kuuntelemme mitkä linnut tällä hetkellä äänessä ja ihailemme mustikan kukkia ja pohdimme tuleeko riittävästi mehiläisiä varmistamaan mustikkasadon jne… Muutama huikean hieno kuvakin on tullut otettua :) Alla tämän "erä-oppaan" ottamia lintukuvia 9.5.2015. MUUTAMA HUIKEAN HIENO KUVA TIIRASTA |
ylläpitäjä
|